Työllistämistarina

22.12.2023
⁠⁠⁠⁠⁠⁠⁠
Pientä huumoria silmäkulmassa kerron työllistämistarinan. Toinen vaihtoehto olisi itkeä. Olen pikkuruinen yrittäjä, joka päätti sosiaalisesta ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta kantaa kortensa kekoon ja alkaa työllistämään ukrainalaisia pakolaisia. Onneksi en tiennyt mihin ryhdyin. Kyseessä ei suinkaan ole nämä työntekijät, jotka ovat aivan huippuja vaan aivan mahdoton byrokratia ja sen selvittäminen niin itselle kuin työntekijöille. Selitä siinä sitten tätäkin kelan lomaketta tai pankin lomakkeita, kun et edes itse ymmärrä suomen kielellä kirjoitettua tekstiä. En aikaisemmin pitänyt itseäni tyhmänä ihmisenä mutta tämä virastokieli on saanut oloni jotenkin epävarmaksi älykkyyteni suhteen. Koita siinä sitten kääntää tekstiä ja saada muut ymmärtämään. Todistusta sinne ja tänne. Niinpä rouva yrittäjä ryntäilee parhaansa mukaan ja selvittää ja soittaa. Pahinta on se, että viranomaiset eivät itsekään tiedä kuka, mitä ja missä. Siinä sitä sitten taas raavitaan päätä ja mietitään että miten tämäkin luovitaan. Tehdään yhdessä verokorttihakemukset ja toivotaan parasta ja pelätään pahinta koska viranomainen ei ollut ihan varma, mikä lomake se nyt olikaan. Katsotaan kristallipalloon, kun kela pyytää selvitystä marraskuussa seuraavan vuoden tuloista ym. Ai niin myös Punaiselle ristille pitää lähettää ne palkkatodistukset ja nyt alkaa jo ahdistaa. Hauskinta tässä on se, että työt hoituvat vasemmalla kädellä mutta tämän byrokratian pyörittämiseen menee koko oikea käsi.

Nämä maahanmuuttajat ovat juuri niitä ihmisiä, joita yhteiskuntamme tarvitsee. Ongelma on se, että heidän palkkaamisensa on tehty yltiövaikeaksi ja aikaa vieväksi. Aika on se mitä yrittäjillä ei ole liiemmälti ylimääräistä. Ymmärrän täysin nyt niitä yrittäjiä, jotka eivät palkkaa maahanmuuttajia.

Terkuin

hallinnollinen puurtaja, toissijainen yrittäjä

Minna Pakkanen