Yksinasuvien aseman parantaminen hallitusohjelmaan
13.3.2023
Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli vuoden 2021 lopussa 1,3 miljoonaa yhden hengen kotitaloutta. Tämä on 78 % kaikista asuntokunnista.
Tutun stereotypian mukaan yksinasuva on iäkäs leskivanhus, tai päihdeongelmainen,
syrjäytymisvaarassa oleva keski-ikäinen. Tai hän on väliaikaisesti yksinasuva, kuten opiskelija. Kuitenkin yksinasuminen on globaali megatrendi, joka liittyy etenkin kaupungistumiseen. Yksinasuvien joukkoon mahtuu monenlaisia ja monen ikäisiä ihmisiä, jotka edustavat erilaisia yhteiskuntaluokkia. Esimerkiksi helsinkiläisistä kotitalouksista jo noin puolet on yhden hengen talouksia. On korkea aika unohtaa vanhat stereotypiat. Jokaisella yksinasuvalla on oma tiensä, jonka johdattamana hän on päätynyt asumaan yksin.
Yksin asuminen on kallista. Lukuisat asumisen kustannukset, kuten vuokrat ja vastikkeet ovat kiinteäluonteisia, eli summa ei riipu maksajien määrästä. Toki yhden ihmisen palkalla elävälle perheelle asuminen on vieläkin kalliimpaa mutta näitä perheitä tuetaan monin tulonsiirroin. Kokopäivätyötä tekevä yksinasuva ei ole oikeutettu tulonsiirtoihin. Yksinasuvalla erityisesti asumismenot haukkaavat leijonanosan käytettävissä olevista tuloista. Asumisen kalleus johtaa siihen, että yksin asutaan ahtaasti. Kaupungeissa yksinasuvat asuttavat yksiöitä, parhaassa tapauksessa kaksioita. Näin on, vaikka henkilö olisi keskituloinen palkansaaja tai nauttisi keskimääräistä eläketuloa. Asumisen kalleus estää tehokkaasti etenkin yksinasuvia toteuttamasta asumistoiveitaan ja -unelmiaan.
Asuntopolitiikassa täytyy kiinnittää erityistä huomiota yksiasuvien tarpeisiin. Esimerkiksi uusiin taloihin, joihin suunnitellaan runsaasti pieniä asuntoja, tulee edellyttää lakisääteisiä yhteistiloja, jotka soveltuvat sosiaaliseen kanssakäymiseen sekä riittävästi erillisiä tiloja esimerkiksi pyykinkäsittelyyn, varastointiin sekä kylmäsäilytykseen. Vastaavien tilojen rakentamista nykyisiin taloihin tulee kannustaa. Myös moderneja yhteisöllisen asumisen malleja on kehitettävä. Tämä tietysti edellyttää tarkoitukseen sopivien asuntojen rakentamista sekä oikein suunnattuja
kannustimia.
Asuminen on yksinasuville iso haaste, mutta myös terveys- ja sosiaalipolitiikassa tulisi tunnistaa yksinasuvien erityistarpeet. Tällainen on esimerkiksi sairaalajaksojen jälkeinen tuki kotona asumiseen. Veropolitiikan keinoilla puolestaan olisi mahdollista tasata yksinasumisen kustannusvaikutuksia verrattuna useamman palkansaajan kotitalouksiin, esimerkiksi kotitalousvähennys remonttikulujen osalta tulisi muuttaa asuntokohtaiseksi.
Pirkanmaan Kokoomusnaiset edellyttää, että seuraavan hallituksen on hallitusohjelmassaan huomioitava yksinasuminen vakiintuneena asumismuotona. Päätöksenteon tueksi tulee kerätä laadukasta tutkimustietoa maamme yksinasuvista. Varsinkin asuntopolitiikassa pitää kiinnittää erityistä huomiota yksiasuvien tarpeisiin.
Marja Sundström
Pirkanmaan Kokoomusnaisten piirihallituksen jäsen