Tasa-arvo ei valmistu

YLE:n verkkosivuilla 8.2.2024 julkaistussa mielipidetekstissä Jari Ehrnrooth esitti, että tasa-arvo olisi ”riittävän pitkällä”. Väite on sikäli mielenkiintoinen, että se sisältää ajatuksen tasa-arvon kehityksestä janana, jolla olisi päätepiste. Tosiasiassa yhteiskunnan muutokset pitävät tasa-arvotyön aina ajankohtaisena. Yhteisöt ja tekemisen tavat muuttuvat väistämättä ja samalla muuttuu myös ajatus siitä, mikä on oikein ja kunnollista.

Perheiden jaksamisen kriisiä, pientyvien ikäluokkien kansantaloudelle tuottamia ongelmia ja kestävyysvajetta ei kurota umpeen nuorempia naisia ja miehiä syyllistämällä. Meidän on hyväksyttävä se, että onnellista perhearkea uskalletaan nykyään rakentaa monimuotoisemmin kuin aiemmin. Mitä useammalle yhteiskunta tarjoaa tilaisuuden itsensä näköiseen elämään, sitä enemmän näemme myös lapsia ja vauvaperheitä.

Lapsen toivominen tapahtuu vasta, kun on toivoa tulevaisuudesta ja hyvästä arjesta. Kaikkien hyvään tulevaisuuteen perheellistyminen ei kuulu, eikä sen tarvitse kuulua – he varmasti tarjoavat yhteiselle Suomelle aikaansa ja energiaansa muulla tavoin. Perheellistyvien osalta erityisesti pikkulapsivaihe kuluttaa sekä vanhempia yksilöinä että perhesuhteiden kantokykyä, joten meidän kaikkien pitää varmistaa, että uupumusta aiheuttavat muotit ja pakot on minimoitu ja tukiverkot maksimoitu. Tämä edistää pitkällä tähtäimellä paitsi perheiden tilannetta myös kansantalouden kasvua, kun energiaa riittää perheen lisäksi myös työlle, eikä vauvavaihe oli kolmen vuoden kotoapoistumiskielto.

Sen sijaan, että syytämme tasa-arvotyötä, meidän pitää lisätä sitä. On osattava epäillä, että pikkulapsiarjen rakenteissa on jotain syvästi vialla, jos se näyttäytyy merkittävälle osalle miehistä taakkana, johon he eivät halua sitoutua. Miksi he muuten haluaisivat ulkoistaa vastuun yhteisistä lapsista kokonaan naisille myös niiltä osin, jossa kyky synnyttää ja imettää eivät ole taakanjaon kannalta relevantteja argumentteja?