Väkivalta naisia kohtaan on vallan käyttöä
29.11.2024
YK:n kansainvälinen vuosittainen 16 päivän mittainen Oranssit päivät -kampanja naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi alkoi kansainvälisenä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä 25.11.2024 ja loppuu ihmisoikeuksien päivänä 10.12. Oranssi väri symboloi toivoa tulevaisuudesta, jossa elämä ilman väkivaltaa on jokaisen oikeus.
Euroopan unionin perusoikeusviraston tutkimuksen mukaan Suomi on EU:n toiseksi turvattomin maa naisille. Suomessa väkivaltaa on kokenut nykyisen tai entisen kumppanin taholta 34 prosenttia naisista ja 18 prosenttia miehistä. Yli 15-vuotiaista naisista 34 prosenttia ja miehistä 8 prosenttia on kokenut parisuhteen ulkopuolista seksuaaliväkivaltaa.
Naisjärjestöt Yhteistyössä NYTKIS ry:n tutkimuksen mukaan miehistä 90 prosenttia on sitä mieltä, että naisiin kohdistuva väkivalta on aina väärin, mutta samaan aikaan neljännes alle 35-vuotiaista miehistä uskoo, että nainen voi ansaita tähän kohdistuvan väkivallan. Nuorin ikäryhmä erottui tutkimuksessa myös avovastausten osalta ryhmänä, jonka vastaukset sisälsivät eniten naisvihamielisiä asenteita.
Suomea pidetään sukupuolten tasa-arvon edelläkävijänä ja yhtenä maailman johtavista maista tasa-arvon vaalimisessa. Ja samaan aikaan tilastojen mukaan naiset kokevat miehiä useammin sekä vakavaa että toistuvaa väkivaltaa. Miten väkivalta voi olla meillä maailman onnellisimmassa maassa näin yleistä ja laaja-alaista? Mistä naisvihamieliset asenteet kumpuavat?
Väkivalta naisia kohtaan on vallan käyttöä. Valitettavasti patriarkaaliset valtarakenteet pitävät edelleen pintansa ja menneisyydestä kumpuavat käytännöt ja se, minkälaista käyttäytymistä pidetään eri sukupuolille suotavana, vaikuttavat tänäkin päivänä. Hämmentävää mutta totta on, että naisiin kohdistuviin rikoksiin on suhtauduttu vähättelevästi ja esimerkiksi avioliitossa tapahtuva raiskaus kriminalisoitiin vasta vuonna 1994.
Tuoreen, kritisoidunkin, tutkimuksen tulosten yhteydessä asiantuntijat arvioivat, että osattomuuden tunne, yksinolo ja eriytyminen voivat johtaa väkivallan ihannointiin. Alttiimpia ovat syrjäytyneet – heikommassa asemassa oleva saattaa pitää väkivaltaa voiman osoituksena. Asenteiden muuttamiseen tarvitaan kasvatusta, koulutusta ja nuorisotyötä. Väkivallattomuuskin opitaan.
Tarvitaan myös rakenteiden ja lainsäädännön muuttamista. Valmisteilla olevassa hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa kiinnitetään huomiota naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn vahvistamalla sen tunnistamista erityisesti viranomaisissa, kunnissa ja hyvinvointialueilla. Perhe- ja lähisuhdeväkivallan sovittelusta on tarkoitus pääsääntöisesti luopua vuoden 2025 alusta alkaen.
Muutaman vuoden takainen seksuaalirikoslainsäädännön uudistus vahvisti seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja henkilökohtaisen koskemattomuuden suojaa. Raiskauksen määritelmä perustuu nyt suostumukseen. Tärkeä muutos oli myös se, että seksuaaliseen ahdisteluun voi syyllistyä muullakin tavalla kuin toista koskettelemalla, kun teko on riittävän vakava. Muutoksilla on pyritty vaikuttamaan asenteisiin ja käyttäytymiseen – rajoissa, joissa rikoslain keinoin ylipäätään on mahdollista vaikuttaa.
Jokaisella on oikeus keholliseen ja henkiseen koskemattomuuteen. Epäasiallista kohtelua tai häirintää ei tule hyväksyä missään muodossa ja siihen on puututtava välittömästi. Valitettavasti ei ole tavatonta, että loukkaava ja epäkunnioittava käytös käännetään leikiksi ja kohde leimataan huumorintajuttomaksi. Loukatuksi tulemisen tuntemus on kuitenkin aito. Mittapuuna ei kuitenkaan voida pitää ainoastaan henkilökohtaista kokemusta. Satunnainen huono käytös ei täytä rikoksen tunnusmerkistöä, mutta sellaisen sekoittaminen rikoslaissa rangaistavaan tekoon häivyttää väkivallan teon vakavuutta.
Julkisen vallan tulee toimia aktiivisesti yksilöiden suojelemiseksi väkivallalta. Kunnat ja hyvinvointialueet vastaavat omalla toimialallaan hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämisestä. Naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan ehkäisy edellyttää laajaa ja koordinoitua yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Uhrien tietoisuutta mahdollisuuksista saada suojelua ja apua tulee parantaa. Palveluja tarvitaan myös väkivallan tekijöille. Se ei tarkoita, että väkivalta olisi hyväksyttävää. Vastuu on aina tekijällä, ei uhrilla.
Marika Valjakka
Kuntavaaliehdokas, Tampere
Kokoomuksen Edistysnaiset ry